TEETTÄISINKÖ PENNUT - ANTAISINKO UROSTANI JALOSTUKSEEN?
Olen pyynnöstä lupautunut kirjoittamaan Springerilehteen koiran lisääntymistä koskevan artikkelisarjan joka on suunnattu ensisijaisesti vasta koirankasvatusta harkitseville. Sarjassa pyrin käymään läpi kaikki asiat aina pennutuksen harkitsemisesta pentujen luovuttamiseen asti. Ensimmäisessä osassa pohditaan otsikon mukaisesti pentueen teettämistä, uroksen antamista jalostukseen, käsitellään kasvattajan vastuuta ja oikeuksia jne.

NARTULLE PENNUT?
Useille narttukoirien omistajille tulee mieleen teettää koirallaan pennut. Tulee kuitenkin pohtia: Miksi? Oma narttu voi varsinkin omistajansa mielestä olla se maailman hienoin ja ennen kaikkea mukavin koira ja niinpä monet haluavatkin itselleen aivan samanlaisen koiran kuin tämä nykyinen on. Jokainen koira on kuitenkin oma ainutkertainen yksilönsä eikä kahta samanlaista ole eikä tule. Joskus oman koiran pentu saattaa olla omistajalle jopa pettymys, kun se on erilainen kuin emänsä. Samanlaista koiraa ei siis saa toista, sen takia ei pentuja kannata teettää. Lisäksi tulee pohtia, mitä tekee lopuilla pennuilla, jos yksi jää kotiin, mihin pääsevät ne loput mahdollisesti yhdeksän. Jos kavereista ja sukulaisista monet ovatkin ilmoittaneet haluavansa juuri sinulta juuri tämän rotuisen ja aivan samanlaisen koiran kuin narttusi on, tilanne saattaakin olla toinen, kun pennut oikeasti ovat olemassa.

Monesti perheessä on lapsia ja vanhemmat haluaisivat antaa lapsille sen kokemuksen, kun koiran pennut syntyvät ja niitä hoidetaan. Varmasti lapsille ihana kokemus, MUTTA: koiranpentujen hoito vaatii paljon aikaa ja vaivaa, onko pienten lasten vanhemmilla sitä? Emokoiran on saatava varsinkin alkuaikoina pentueen syntymän jälkeen saada olla rauhassa ja hoidella pentujaan. Onnistuuko tämä? Pennut on myytävä ja myynnin edellytyksenä ovat tietysti ostajat. Onko lapsiperheen illat mahdollista käyttää ihmisten vierailuihin ja pentujen esittelyyn? Lisäksi pennuista luopuminen ei aina ole välttämättä lapsista kovin mukavaa.

Usein kuulee vanhasta uskomuksesta ettei nartulle tule kohtutulehdusta, jos sillä on ollut vähintään yhdet pennut. Tämäkään ei pidä paikkaansa, niillekin nartuille, joilla on ollut useammatkin pennut voi tulla kohtutulehdus.

Rahan saaminen on usein kuultuja syitä. JOS kaikki menee hyvin, voi hyvällä tuurilla muutama sentti pentueesta jäädäkin käteen mikäli pennuilla on koti niiden tullessa luovutusikään. Mutta ennen astutusta on syytä vilkaista pankkitiliä, sillä siellä on oltava jonkin verran ylimääräistä rahaa pentueen kuluja varten. Vaikka kaikki menisikin hyvin, ennen pentujen luovutusta kuluja ovat ainakin astutusmatkat ja astutusmaksu, tunnistusmerkintä, rekisteröinti, kantavan ja imettävän nartun ja pentujen ruokinta ja matokuurit, pentujen eläinlääkärintarkastus, pentujen mahdolliset polveutumismääritykset ja DNA-testit. Lisäksi pentuja on markkinoitava eli tulee ilmoituskuluja. Mikäli kaikki ei suju toivotulla tapaa voi synnytyksestä aiheutua eläinlääkärinkuluja, vaikka keisarinleikkaukseen ei jouduttaisikaan. Mahdollisesti astutusajankohta joudutaan varmentamaan progesteronimäärityksellä ja mahdollisesti tiineys varmistetaan ultraäänitutkimuksella. Jos kasvattaja on työelämässä, hän saattaa joutua pitämään vapaapäiviä astutusta, synnytystä ja pentujenhoitoa varten. Pennuille tulee olla mukaan rodunomaiset ruokinta- ja hoito-ohjeet, joiden ostaminen valmiina tai itse tekeminen maksaa. Kuluihin voidaan laskea myös se, että pennutettava narttu on pitänyt terveystutkia ja käyttää näyttelyssä sekä rodunomaisessa käyttökokeessa. Mikäli pennut eivät lähde omiin koteihinsa luovutusikäisinä tulee enemmän ruokintakuluja, matokuureja, rokotuksia, ilmoituskuluja jne. Ei ole harvinaista, että pentueet kuluttavat huomattavasti enemmän kuin tuottavat. Eli rahan takia pentujen teettämiseen ei kannata ryhtyä.

Onko mitään syytä miksi pennut on järkevää teettää? Ainoa vuosien mittaa keksimäni syy on se, että haluaa itselleen harrastuksen koirankasvattajana. Harrastuksena koirankasvattaminen on aikaa vievää ja kallista, mutta se on oikein mukavaa ja meille monelle se on ihan elämäntapa.

MITÄ KOIRANKASVATTAJALTA VAADITAAN?
Jotta kasvattaminen on järkevää, tulee kasvattajalla olla jonkinlainen pitkäntähtäimensuunnitelma. Ei siis riitä, että astuttaa narttunsa uroksella A ja jää sitten katsomaan mitä pennuista tulee vai tuleeko mitään. Pitää olla luotuna itselle mielikuva siitä, mihin haluaa kasvatustyöllään pyrkiä niin koirien luonteen, terveyden, käyttöominaisuuksien kuin ulkomuodonkin suhteen.

Ei tarvitse olla mikään Kroisos, mutta rahaa pitää olla sen verran, että selviää kunnialla nartun synnytyksestä sekä pentujen hoidosta ( sisältää astutusmaksut ja tunnistusmerkinnän ja rekisteröinnin).

Kasvattajalla pitää olla tietoa, niin kutsuttua rotutietoutta. Pitää osata rotumääritelmä ja sen tulkinta, rodun tila Suomessa, rodun kotimaassa ja ulkomailla. Pitää tuntea oikea rotutyyppi ja rodun alkuperäinen käyttötarkoitus. Springerspanielin kasvattajaksi ryhtyvän tulee tutustua rodulla metsästykseen jonkun asian osaavan opastuksella.

Kasvattajan tulee olla joustava. Pitää pystyä tekemään muutoksia suunnitelmiin, jos asiantila esim. terveystilanne muuttuu. Takaiskuja pitää kestää, niitäkin tulee. Pitää muistaa ettei kaikilla koirilla tule teettää pentuja.

Kennelsokeutta on vältettävä. Tulee olla kriittisempi omaa kasvatustyötään kohtaan kuin muiden. Vaaleanpunaisten silmälasien läpi katseleminen on nimenomaan itselle haitallista.

On syytä heti alkuun omaksua ammattimainen asenne - rehellisyys ja " fair play" niin itseä kuin kasvattajatovereitakin kohtaan.

On osattava poistaa myös se " lempikoira" jalostuksesta jos esim. sen jälkeläisnäytöt niin osoittavat. Turha selitellä vaikka ko. koira olisi juuri se oma rakas isolla ärrällä.

Kasvattajalle on todellakin eduksi hyvä itsetunto. Pitää sietää arvostelua, sitä saa joka paikasta. Kasvatin omistajat antavat palautetta, näyttelyssä ja kokeissa koiria ei ainoastaan kehuta jne. Pitää sietää joskus voimakastakin arvostelua ja myös kanssa kilpailijoiden kateudesta aiheutuvaa asiatontakin arviointia.

Olisi toivottavaa, että kasvattajalla olisi hyvää tuuria - edes vähän tai joskus.

Kasvattajalla pitää olla rakkautta ja intohimoista omistautumista omaa rotua kohtaan.

Kasvattajan pitää olla yhteistyökykyinen rodun muiden kasvattajien kanssa. Kukaan ei pysty tekemään rodulle ihmeitä ihan yksinään.

Ole suvaitsevainen. Onnittele onnistujaa, olkoonkin hän pahin arvostelijasi tai kilpailijasi.

KASVATTAJAN VASTUUSTA
Ensimmäisenä on syytä tutustua koiranomistajan ja –haltijan perussääntöön. Siinä sanotaan mm. että pitää hyväksyä Kennelliiton toimintaperiaate kasvattaa ja edistää puhdasrotuisten koirien kasvattamista ja käyttöä. Omistajan pitää huolehtia koiransa riittävästä ravinnosta ja huolenpidosta ja liikunnasta ja pitää huolehtia siitä ettei koiranpidosta ole kohtuutonta haittaa ympäristölle. Kennelliiton valtuuttamat henkilöt saavat neuvoa ja tarkistaa koirien pitoa ja hoitoa. Mikäli kasvattaa koiria, tulee tutustua kasvattajasitoumukseen ja pitää tavoitteena kasvattaa puhdasrotuisia, terveitä ja hyväluonteisia koiria, jotka ovat käyttötarkoitukseensa soveltuvia ja rotumääritelmän mukaisia. Sitoudutaan antamaan koirien lonkka-, silmä-, polvi yms. tutkimustulokset julki, eikä saa muutenkaan salata koiriensa vikoja tai sairauksia. Koiranomistajan ja – haltijan perussääntö on jokaisen Kennelliiton ”sopimus koiran kaupasta” -lomakkeen kääntöpuolella ja sen voi lukea Kennelliiton sivuilta osoitteessa http://www.kennelliitto.fi/NR/rdonlyres/125CE800-5E31-4F26-9D8B-728866092614/0/skl_perussaanto.pdf

Toiseksi tutustutaan kasvattajasitoumukseen, joka on aina allekirjoitettava mikäli haluaa kennelnimen. Se löytyy kokonaisuudessaan Kennelliiton sivuilta http://www.kennelliitto.fi/NR/rdonlyres/27978706-57A7-4B77-9472-ED40F3202D23/0/kasv_sitoumus.pdf. Edellä olleen lisäksi kasvattajasitoumuksella kasvattaja sitoutuu mm kartuttamaan tietojaan harrastamastaan rodusta, koiranjalostuksesta ja koirien hoidosta yleensä. Hänen pitää perehtyä kasvattamaansa rotuun niin, että tuntee voimassa olevan rotumääritelmän ja käyttötarkoituksen. Rotujärjestön jäsenenä kasvattajan tulee pyrkiä käyttämään ko. rodun jalostusneuvontaa. Kaikki elossa olevat pennut tulee rekisteröidä ja myydä Kennelliiton kauppasopimusta käyttäen terveinä ja hyväkuntoisina aikaisintaan seitsemän viikon ikäisinä vain koiranpitoon ja rodulle soveltuviin olosuhteisiin.

Kasvattajalla on vastuu koiraa, siis yksilöä kohtaan. Jokaiselle koiralle pitää pyrkiä parhaan kykynsä mukaan järjestää hyvä elämä jossa se saa elää toteuttamalla käyttötarkoituksensa mukaista toimintaa hyvin ruokittuna ja hoidettuna. Tulee miettiä, löytyykö kaikille pennuille hyvä koti ja on pohdittava sitäkin, mikä on millekin pennulle hyvä koti.

Kasvattajalla on vastuu myös pennunostajaa kohtaan. Pitää ottaa huomioon rodun erityispiirteet kuten turkinhoito, liikunnantarve, luonne jne. Ostajalle tulee selvittää perinnölliset sairaudet ja niiden esiintyvyys rodussa sekä niiden merkitys. Tulee antaa rodunomaiset hoito-, ruokinta- ja koulutusohjeet. Pitää pyrkiä siihen, että pystyy luovuttamaan jokaiselle ostajalle hyväluonteisen, terveen, rotumääritelmän mukaisen pennun hyvin hoidettuna. Pitää jaksaa olla aina ostajan tukena, olipa tilanne mikä tahansa. Lisäksi on myös taloudellinen vastuu, johon palaamme, kun artikkelisarjassa päästää pentujen luovutukseen asti.

Kasvattajalla on vastuu ympäristöä kohtaan. Kasvatustyöstä ei saa olla kohtuutonta haittaa ympäristölle. Kannattaa siis tarkkaan harkita voiko springeripentueen teettää esim. pienessä kerrostaloasunnossa, pennut kun metelöivät (myös öiseen aikaan valitettavasti) ja haisevat, vaikka kuinka olisit salamana paikalla ulosteita siivoamassa. Pitää tutustua koiranpitoa koskevaan lainsäädäntöön, joka löytyy http://wwwb.mmm.fi/el/laki/F/f23.html. Tämän lisäksi on syytä tutustua esim. taloyhtiön sääntöihin. Naapureilta on hyvä tiedustella onko heillä kovastikin paljon asiaa vastaan jne. Hyvä käytös on molemminpuolinen etu.

Kasvattajalla on vastuu rotua kohtaan. Tulee muistaa rodun käyttötarkoitus ja historia. Rotu tulisi säilyttää alkuperäisenä eikä pyrkiä muuttamaan sitä omien mieltymystensä mukaan. Tehtävien yhdistelmien tulisi olla vähintään rodun keskitasoa. Rodun tulevaisuus tulee taata sillä, että geenipooli pidetään riittävän laajana eikä yhtä yksilöä käytetä liikaa jalostukseen. Tämä tarkoittaa toisin sanoen sitä, että mahdollisimman montaa vähintään rodun keskitasoa olevaa yksilöä tulisi käyttää jalostukseen eikä keskitasolla tarkoiteta ainoastaan ulkomuotoa. Keskitasoisella tarkoitan koiraa kokonaisuudessaan, siis luonnetta, terveyttä, käyttöominaisuuksia ja ulkomuotoa. Taloudelliset seikat eivät saa jalostuksessa muodostua pääasiaksi, joskus pitää myös taloudellisesti panostaa enemmän. Kasvattajan tulee pyrkiä avoimuuteen vikojen ja sairauksien suhteen, siitä on varmasti kaikille rodun parissa työskenteleville hyötyä. Muista, että KAIKISSA KOIRISSA ON VIKOJA!

Kasvattajan vastuu Kennelliittoa ja rotujärjestöä kohtaan? Pitää noudattaa kasvatustyötä sääteleviä sääntöjä. Kennelliiton säännöt löytyvät http://www.kennelliitto.fi/FI/jalostusjakasvatus/rekisterointi/rekisterointi.htm

Springerspanieleilla on PEVISA (= perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma). Se on Kennelliiton jalostusta ohjaava sääntö, joka on lähtöisin rodun kasvattajista. PEVISA on rodulla voimassa aina viisi vuotta kerrallaan, jonka jälkeen se joko uusitaan tai ei. Kun PEVISA käsitellään rotujärjestön yleiskokouksessa (johon tässä rotujärjestössä jokaisella jäsenellä on oikeus osallistua ja näin päättää osaltaan asiasta), on ehdotus luettava kokouskutsussa kokonaisuudessaan. Rotujemme PEVISA-säännöt löytyvät yhdistyksen kotisivuilta www.springerspanielit.com => jalostus. Sieltä löytyy myös rotujemme jalostuksen tavoiteohjelma, joka on yhdistyksen yleiskokouksessa yhteisesti hyväksymämme toimintamalli rodun jalostukselle aina vuoteen 2013 asti, jonka jälkeen se päivitetään. Jalostuksen tavoiteohjelmassa on selvitetty rodun vahvuudet ja heikkoudet sekä sovittu yhteisistä jalostuksen päämääristä ja määritelty keinoja näihin tavoitteisiin pääsemiseksi. Näihin menetelmiin osana kuuluu jalostuksen toimintaohje, joka käydään vuosittain läpi rotukohtaisessa neuvottelussa, joissa yhdessä sovitaan, miten ja millä säännöillä haluamme rotua kasvattaa. Esitykset viedään hallitukselle, joka sitten esityksen pohjalta päättää rodun jalostuksen toimintaohjeen. Toimintaohjeet löytyvät Springerspanieleitten kotisivuilta jalostus osiosta. Jokaisen on syytä pyrkiä kasvatustyössään noudattamaan myös jalostuksen toimintaohjetta, tosin pennut saa rekisteröityä vaikkei sitä noudatakaan (PEVISAn vastaisia pentueita ei rekisteröidä). Vastuu rotujärjestöä ja Kennelliittoa kohtaan sisältää myös kasvatinomistajien ohjaamisen kenneltoiminnan piiriin. Tässä rotujärjestössä kasvattajalla on mahdollisuus liittää kasvatinomistajansa (tämän niin halutessa) rotujärjestöön ns. pentuejäsenmaksulla. Vastuu rotujärjestöä kohtaan käsittää myös kasvatustyöstä tehtävän informaation rotujärjestölle. Tietoa voi antaa esim. täyttämällä yhdistyksen kotisivuilta löytyvän terveystieto- tai sairausilmoituskaavakkeen. Jalostustoimikunnalle voi lähettää myös vapaamuotoista postia.

Kasvattaja on vastuussa myös itseään kohtaan. On helpompaa toimia, kun tekee asiat sääntöjen määräämällä tavalla ja Kennelliiton ja rotujärjestön ohjeiden mukaisesti. On ainakin parhaansa yrittänyt eikä sen takia tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa ja stressaantua. Kannattaa OLLA REHELLINEN! Ja muistaa itsekritiikki. Muistiinpanojen tekeminen helpottaa tulevia kasvatustöihin liittyviä päätöksiä. Vaikka kuinka uskoo muistavansa tärkeät asiat vuosienkin jälkeen, niin ei ehkä tapahdukaan. Ns. kennelpäiväkirjan pitäminen ei ole huono idea.

Ja vielä pitää vastuuta tuntea myös omia koiria kohtaan. Täytyy muistaa, että myös omille koirille tulee suoda hyvä elämä, jossa se edes jollakin tavalla saa toteuttaa rodunomaista toimintaa. Itsestään selvää on, että ne hoidetaan ja ruokitaan hyvin. Pitää miettiä mikä on paras tapa toimia eläkeläisiä kohtaan. Pitääkö ne itse vai etsiikö niille hyvän kodin, missä saavat viettää vanhuutensa rakastettuina lemmikkeinä vai pystyykö itse tarjoamaan täysipainoisen elämän myös niille vanhuksille.

MITKÄ SITTEN OVAT KASVATTAJAN OIKEUDET? ONKO NIITÄ?
Kasvattajan oikeudet verrattuna vastuuseen on pienet. Mutta kyllä niitäkin löytyy.

Kasvattajalla on päätösvalta pentujen teettämiseen ja yhdistelmän valitsemiseen. Kukaan ei määrää millä nartulla pennut teetetään tai millä uroksella ko. narttu astutetaan.

Hänellä on oikeus sijoittaa koiria kasvatustarkoitusta silmällä pitäen. Tämä onkin tarpeellinen oikeus, varsinkin jos haluaa toimia nykyisin vallalla olevan käsityksen mukaan niin, että mahdollisimman montaa eri koiraa käytetään jalostukseen. Usein ajatellaan, että eri koirien jalostuskäyttö käsittää vain urokset, mutta eihän asia tietenkään niin ole.

Hänellä on oikeus valita pennunostaja. Kaikille ostajaehdokkaille ei tarvitse myydä koiraa ja vaikka tuntuisikin vaikealta sanoa ettei myy, pitää kuitenkin muistaa, että tämä on kasvattajan harvoja oikeuksia.

Kasvattajalla on oikeus kouluttautumiseen. Suomessa tähän on jopa hyvät mahdollisuudet. Kennelpiirien järjestämä kasvattajien peruskurssi on jo täynnä tarpeellista ja tärkeää asiaa ja sinne kannattaa ehdottomasti osallistua. Kennelpiirit järjestävät myös kasvattajien jatkokursseja ja niiden anti on hyvinkin suuri. Kennelliitto järjestään koulutustilaisuuksia jalostusneuvojille ja sinne on mahdollista ainakin joskus muidenkin harrastajien päästä osallistumaan. Rotujärjestö järjestää omat luentopäivät tammikuulla jne.

MIKÄ ON KENNELNIMI JA MITEN SEN SAA?
Kennelnimi on nimi, joka liitetään kasvattajan kaikkien kasvattien nimen eteen pentuja rekisteröitäessä. Se on siis eräänlainen kasvattajan oma tavaramerkki. Myös ilman kennelnimeä pentueen voi rekisteröidä. Kasvattaja voi halutessaan anoa kennelnimeä täytettyään kennelnimen saantiehdot. Kennelnimi maksaa 150 euroa.

Kennelnimi anotaan siihen tarkoitetulla lomakkeella. Täytetty lomake, todistus kasvattajan peruskurssin suorittamisesta sekä allekirjoitettu kasvattajasitoumus lähetetään tässä rotujärjestössä sihteerille, joka toimittaa anomuksen liitteineen hallituksen kokoukseen rotujärjestön lausuntoa varten. Hallituksen kokouksesta anomus liitteineen lähetetään Kennelliittoon. Anotut nimet julkaistaan Koiramme-lehdessä ja valitusajan jälkeen ne lähetetään Belgiaan FCI:lle, joka myöntää kennelnimet. Anominen kestää noin puolivuotta.

Lisätietoja kennelnimistä sekä anomuskaavake ja kasvattajasitoumus löytyvät Kennelliiton sivuilta http://www.kennelliitto.fi/FI/jalostusjakasvatus/kennelnimet/Kennelnimet.htm

ANTAISINKO UROSTANI JALOSTUKSEEN?
Kuten edellä mainittiin, mahdollisimman montaa eri koiraa, jotka ovat ainakin vähintään lähellä rodun keskitasoa, tulisi käyttää jalostukseen jottei geenipooli edelleen pienenisi ja sukusiitoksen haitat lisääntyisi rodussa. Jotta näin tapahtuisi, kasvattajien pitäisi edes tuntea ja tietää tällaisten käyttökelpoisten urosten olemassaolo. Pallo on siis urosten omistajilla.

MITÄ UROKSELTA VAADITAAN?
Uroksen pitää olla lonkkakuvattu ja sen lonkkastatuksen tulee olla C tai parempi. D tai E-lonkkaisia uroksia ei tule käyttää jalostukseen. Sen silmät pitää olla tutkittu perinnöllisten silmäsairauksien varalta eikä tutkimustulos saa olla 22 kuukautta vanhempi rotujen jalostuksen toimintaohjeen mukaan. Rekisteröimiseen riittää, jos se on astutushetkellä alle 24 kk. Englanninspringereissä koiran tulee olla fukosidoosivapaa ja uros on syytä myös PRA CORD-1 DNA-testata, mikäli sen perimä ei ole vanhempien tietojen perusteella tiedossa. Luonne tulee olla hyvä niin omistajan kuin esim. ulkomuototuomarinkin mielestä.

Uroksella tulee olla näyttelystä ulkomuotoarvostelu. Sen tulisi osallistua spanielien taipumuskokeeseen tai, mikä vielä parempi, spanielien metsästyskokeeseen. Myös muut koekäynnit kuten metsästyskoirien jäljestämiskoe, tottelevaisuuskoe ja agility, on tietysti hyväksi. Ja jos vielä toivoisi suoritetun MH-luonnekuvauksen, niin kaikki olisi jo liki täydellistä:) Tarkemmat jalostuksen toimintaohjeen vaatimukset löytyvät rotujärjestön kotisivuilta www.springerspanielit.com => jalostus. Linkit toimintaohjeisiin löytyvät tällä hetkellä myös kotisivujen kannesta.

Voi olla, että kaikki tämä kuulostaa vaikealta, mutta se ei oikeasti ole. Kysy apua kasvattajalta tai neuvoja esimerkiksi jalostustoimikunnalta.

MITEN VOIT OSOITTAA KASVATTAJILLE, ETTÄ UROKSESI OLISI MAHDOLLISESTI KÄYTETTÄVISSÄ JALOSTUKSEEN?
Springerspanielit ry:n sivuilla on kummankin rodun kohdalla linkki uroslistalle. Uroslista pyritään jatkossa pitämään sellaisena, että sieltä löydetyt urokset täyttävät omalta osaltaan rodun jalostuksen toimintaohjeen. Listalle lähetetään ohjeiden mukaan koirasta kuvat ja tietoja. Uroslista on ilmoittajalle ilmainen. Rotujärjestön sivuille voi myös laittaa valioilmoituksen, mikäli koirasta on tullut valio. Samoin valioilmoituksen tai ns. luokkanousija- tai serttivoittajailmoituksen voi laitaa lehteen. Lehteen voi toki laittaa vaikkapa koko sivun ilmoituksen uroksesta.

Näyttelyistä Karkku, rotujärjestön päänäyttely, ja esimerkiksi Messukeskuksen näyttely ovat sellaisia, missä on myös paljon kasvattajia kehänlaidalla katsomassa koiria. Siellä urokset huomataan.

Tässäkin asiassa uroksen kasvattajan apu on myös tärkeä.

MITÄ HAITTAA JA HYÖTYÄ ASTUMISESTA ON?
Usein uroksen omistajat pelkäävät, että jos uros astuu, siitä tulee aivan pitelemätön narttujen perään. Tämä ei välttämättä pidä paikkaansa, sillä useimmiten käy niin, että astunut uros oppii tietämään, milloin nartusta kannattaa olla kiinnostunut ja se jättää kiimattomat nartut hyvin pian rauhaan. Kokematon uros sen sijaan voi olla narttujen perään oli näillä sitten kiima tai ei.

Ei ole mukavaa kuulla, mitä kaikkea huonoa oma uros on pennuilleen jättänyt. Tosiasia on kuitenkin se, että jokainen koira kantaa perimässään monia, monia haitallisia geenejä, niin uros kuin narttukin. On sattumasta kiinni osuvatko väistyvästi periytyvät haitalliset geenit molemmilta vanhemmilta saatuina samaan yksilöön, jolloin tämä yksilö saa tämän haitan myös ilmiasuunsa, vaikka se vanhemmilla olisi ollut vain perimässä. Jos uroksen omistaja on rehellisesti kertonut nartun omistajalle tiedossaan olleista koiran virheistä, asialle ei yksinkertaisesti voi mitään.

Urokselle maksetaan astumismaksua. Näissä roduissa se on keskimäärin sata euroa per pentu + yksi ylimääräinen satanen astutushetkellä, mikäli uroksella on jo jälkeläisnäyttöä. Mikäli pentuja ei vielä ole tämä ns. hyppymaksu maksetaan muun astutusmaksun yhteydessä pentujen synnyttyä. Uroksen omistaja ja nartun omistaja sopivat keskenään astutusmaksuista. Asiaan palataan myöhemmin artikkelisarjassa.

UROKSEN OMISTAJAN VASTUU
Edellä käsiteltiin kasvattajan vastuuta. Myös uroksen omistajalla on vastuuta vaikka se ei yhtä suuri olekaan kuin pentueen kasvattajalla. Uroksen omistajalta odotetaan rehellisyyttä. Ne huonot puolet tulevat kyllä julki pentujen synnyttyä enemmin tai myöhemmin. On kaikille eduksi jos asioista kertoo rehellisesti itse. Jalostukseen käytettävän uroksen tulee olla luonteeltaan hyvä eikä sillä saa olla mitään sen elämänlaatua haittaavia sairauksia tai vikoja. Urosta ei ole syytä antaa jalostukseen jokaiselle nartulle. Mikäli yhdistelmä ei täytä jalostuksen toimintaohjetta, kysy nartun omistajalta, miksi tämä haluaa juuri kyseisen yhdistelmän tehdä. Urosta ei tule käyttää liikaa jalostukseen. Englanninspringereillä on tällä hetkellä suosituksena, että yhdellä uroksella saisi olla max 40 pentua. Waleseilla selvää lukua ei ole annettu, mutta suositus on, että yhden uroksen jälkeläisiä saisi olla max 5 % viiden vuoden aikana rekisteröidyistä pennuista. Kannattaa kysyä myös uroksen kasvattajan mielipide eri narttujen kohdalla. Samoin asiasta voi tiedustella jalostustoimikunnalta.

 Seuraavassa numerossa käsitellään jalostusta eri puolilta ja mm. jalostusuroksen valintaa.

Marja-Liisa Kotiranta
Kennel Sweetie-pie