Olen pyynnöstä lupautunut kirjoittamaan Springerilehteen koiran lisääntymistä koskevan artikkelisarjan joka on suunnattu ensisijaisesti vasta koirankasvatusta harkitseville. Sarjassa pyrin käymään läpi kaikki asiat aina pennutuksen harkitsemisesta pentujen luovuttamiseen asti. Tässä jaksossa käsitellään springereillä olevassa PEVISA-ohjelmassa olevia vikoja ja sairauksia.

PEVISA
Molemmilla roduillamme on PEVISA-ohjelma (perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma) jonka mukaan pentujen rekisteröinnin ehtona on pentueen vanhempien lonkkakuvaaminen ja silmätutkiminen (silmätutkimus ei astutushetkellä saa olla 24 kk vanhempi). Toisin sanoen pentujen molempien vanhempien on oltava lonkkakuvattu eikä niiden silmätutkimus astutushetkellä saa olla 24 kk vanhempi, jotta pennut rekisteröidään Suomen Kennelliiton koirarekisteriin. Lisätietoja löydät Kennelliiton sivuilta http://www.kennelliitto.fi/NR/rdonlyres/1F85D915-11E6-4D2F-BE20-5AC7CC03744C/0/koirarekisteriohje_liite1.pdf Vanhempien tutkimustulos ei vaikuta pentujen rekisteröintiin eli tällä hetkellä Kennelliitto rekisteröi niin E-lonkkaisten vanhempien kuin silmäsairaittenkin vanhempien jälkeläiset. PEVISA-ohjelma on aina rotukohtainen ja se on vapaaehtoinen. Sen anoo Kennelliitolta rotujärjestö niin halutessaan. Se on voimassa viisi vuotta kerrallaan eli viiden vuoden välein asiasta päätetään rotujärjestön yleiskokouksessa. Kokouskutsussa on oltava mainittu PEVISAn käsittelystä. PEVISA:n sisältö muodostuu ainakin pääpiirteiltään sellaiseksi kuin rotujärjestön kokouksessa päätetään. PEVISA voidaan anoa tutkimustuloksiin perustuen tai populaatiogeneettisin perustein eli voidaan vaatia pentueen vanhemmilta tietyt tutkimustulokset ja asettaa jalostukseen käytölle raja-arvot esim. silmäsairaiden vanhempien pentuja ei rekisteröidä tai E-lonkkaisen koiran pentuja ei rekisteröidä. Populaatiogeneettisiä rajoituksia voidaan anoa siten, että esim. koiran jälkeläisiä ei rekisteröidä kuin tietty kappale määrä. Rotujärjestö voi anoa Kennelliitolta poikkeusluvan koskien ulkomaalaisten urosten jalostuskäyttöä. Roduillemme on anottu poikkeuslupa siten, että ulkomaalaisilta englanninspringerspanieleilta ei vaadita lonkkakuvaus- eikä silmätutkimustulosta, ulkomaalaisilta walesinspringerspanieleilta ei vaadita lonkkakuvaustulosta eikä englantilaisilta uroksilta vaadita silmätutkimustulosta. Lisätietoja löydät Springerspanielien sivuilta.

LONKKANIVELEN KEHITYSHÄIRIÖ (HD = HIP DYSPLASIA)
kuuluu meillä molemmilla roduillamme PEVISAan. Lonkkanivelen kehityshäiriötä tavataan hyvin monilla roduilla, mutta useimmiten sitä esiintyy suurikokoisilla roduilla. Korkea-asteisena se saattaa invalidisoida koiran. ja aiheuttaa sille kipuja. Tätä kasvuhäiriötä kutsutaan tavallisesti ”lonkkaviaksi”.

Koirien lonkkatilannetta seurataan lonkkien röntgenkuvausten avulla ja näitä tietoja pyritään käyttämään hyväksi jalostuksessa. Suomessa lonkkien arviointiin käytetään FCI:n (Kansainvälinen Koiranjalostusliitto, Federation Cynologique International) suosittelemaa asteikkoa joka jakaa lonkat viiteen luokkaan A B C D ja E. Arvostelussa kiinnitetään huomiota lonkkanivelen löysyyteen, lonkkamaljakon syvyyteen, maljakon ja reisiluun pään muotoon sekä artroosimuutoksiin (nivelrikko).

Asteita A ja B sanotaan ”terveiksi” ja asteita C, D ja E ”sairaiksi” vaikka oikeammin olisi puhua koiran lonkkastatuksesta. Sairaaksi koiraa voidaan sanoa vasta kun sillä on kipuja. Voidaan ajatella, että lonkkanivelen arvosteluasteikko on jana, jonka vasemmassa päässä on A ja siinä ovat kirjaimet tasaisin välein aina E:hen asti, joka siis on janan oikeassa päässä. Koirien lonkkanivelen muoto vaihtelee liukuvasti välillä A – E. Mitään selvää pykälää ei siis ole terveiden (B) ja sairaiden (C) lonkkien välillä. Jossain kohtaa janaa kirjain vaan vaihtuu. C:ssä voidaan havaita lieviä merkkejä dysplasiasta, B:ssä näin ei voida varmuudella tehdä.

Lonkkanivelen kehitys on monimutkainen, koska se koostuu useista eri luista. Vastasyntyneen pennun lonkkamaljakko ja reisiluun pää ovat lähestulkoon vain rustoa. Tämän vuoksi lonkkanivel on koiran kasvun aikana altis ympäristötekijöille ja etenkin pentujen ylipainolla saattaa olla haitallisia seurauksia nivelen kehitykselle. Myös polygeenisestä (usea eri geeni vaikuttaa) periytymistavasta johtuen ympäristötekijät perimän ohella saattavat vaikuttaa. Erittäin suotuisissa olosuhteissa saattaa perimältään huonommistakin lonkista kehittyä terveet ja päinvastoin. Joka tapauksessa on jo pitkään tiedetty, että lonkkanivelen kasvuhäiriö on perinnöllinen vika. Tosin koiran ilmiasuun vaikuttavat perimän ohella kasvuajan ruokinta ja liikunta sekä kuvausikä, kuvaustilanne ja arvostelu.

Ympäristötekijöiden häivyttämiseksi on kehitetty lonkkaindeksi, johon vaikuttaa koiran oman kuvaustuloksen lisäksi tiedot kuvatuista sukulaisista, ja etenkin ko. koiran jälkeläisten tulokset. Tämä jalostusindeksi löytyy Kennelliiton jalostustietokannasta jokaisen kuvatun koiran omalta sivulta. Tiedot päivitetään muutaman kerran vuodessa eli jos koira on pari viikkoa sitten kuvattu, sen indeksi ei vielä tietokannassa näy. Indeksi 100 kuvaa rodun keskiarvoa eikä siis välttämättä tarkoita, että se olisi A. Jotta rodun lonkkatilannetta saataisiin parannettua, pitäisi pyrkiä tuottamaan sellaisia pentueita joiden vanhempien indeksin keskiarvo olisi yli 100.

Niin englannin- kuin walesinspringereilläkään lonkkatilanne ei ole mitenkään huono. Kummassakin rodussa koiria invalidisoivat, vaikeat asteet ovat harvinaisia. C:n lonkat eivät haittaa koiraa. Jalostukseen ei kummankaan rodun jalostuksen toimintaohje hyväksy käytettävän D tai E -lonkkaisia koiria. Meillä on myös molemmissa roduissa vakiintunut käytäntö jalostuskoirien lonkkakuvaamisesta, joten on ehkä aika pohtia, tarvitsemmeko enää PEVISAa, jonka tarkoitus on saada mahdollisimman paljon tietoa jalostukseen käytettävistä koirista. Jossain tapauksissa PEVISA saattaa haitata ja hankaloittaa kasvattajien työtä. Enkä tällä missään tapauksessa tarkoita sitä, että jalostukseen käytettäviä koiria ei tarvitse lonkkakuvata. Päinvastoin, nyt kun meillä on käytettävissä tämä lonkkien jalostusindeksi, on todella tärkeää, että aina useampi koira kävisi lonkkatutkimuksissa, jotta indeksi olisi mahdollisimman paikkansa pitävä. Mutta voidaanhan tämä toteuttaa ihan vapaaehtoisestikin.

Lisätietoja asiasta löytyy esim Kennelliiton sivuilta http://www.kennelliitto.fi/FI/jalostusjakasvatus/artikkelit/lonkkanivel.htm

 

SILMÄSAIRAUDET
Molemmilla roduillamme PEVISAlla vastustetaan myös silmäsairauksista. Sekä englannin- että walesinspringereillä pentueen molempien vanhempien tulee olla silmätutkittu perinnöllisten silmäsairauksien varalta ASTUTUSHETKELLÄ EIKÄ TUTKIMUSTULOS SAA OLLA 24 KK VANHEMPI. Tutkimustulos ei vaikuta pentueen rekisteröintiin. Perinnöllisen taustan omaavia silmäsairauksia on koirilla paljon. Seuraavassa selitetty lyhyesti muutamasta roduillamme tavallisimmin tavattavista silmäsairauksista.

SILMÄLUOMIEN vikoja ovat:

ENTROPIUM = SISÄÄNPÄIN KÄÄNTYNEET LUOMET. Tämä on silmäluomen rakennevika, jossa luomen reuna karvoineen aiheuttaa ärsytystä silmässä ja usein myös kroonisen sarveiskalvon tulehduksen. Hoidetaan leikkauksella kun koira ja varsinkin siis pää ja silmä ovat kasvaneet aikuiskokoonsa. Vika aiheuttaa koiralle kipua eikä tästä viasta kärsiviä koiria tule käyttää jalostukseen.

EKTROPIUM = ULOSPÄIN KÄÄNTYNEET LUOMET. Riippuvat silmäluomet eivät anna silmälle riittävästi suojaa vaan silmän limakalvot ja sarveiskalvot ärtyvät. Pystytään hoitamaan leikkauksella. Aiheuttaa koiralle haittaa ja kipua eikä tästä viasta kärsiviä koiria tule käyttää jalostukseen.

DISTICHIASIS/EKTOOPPINEN CILIA = ylimääräiset ripset, jotka tulevat ulos joko normaalin ripsirivin sisäpuolelta luomen reunasta (distichiasis) tai luomen sisäpinnalta (ektooppinen cilia). Ripset voivat olla pehmeitä tai kovia. Etenkin luomen sisäpinnan läpi suoraan sarveiskalvoa vasten kasvava ripsi voi aiheuttaa sarveiskalvon vaurioitumisen. Ylimääräisiä ripsiä voidaan poistaa nyppimällä tai polttamalla. Periytymismekanismia ei tunneta, mutta vian uskotaan olevan perinnöllinen.

SILMÄN LINSSIN SAIRAUKSIA

HC = KATARAKTA = PERINNÖLLINEN KAIHI
Katarakta on mykiön samentuma. Sairaus muuttaa silmän linssin eriasteisesti valoa läpäisemättömäksi. Silmän linssissä voi olla sellaisiakin tiivistymiä tai rakennemuutoksia jotka eivät ole kaihia. Todellinen kaihi alkaa usein osittaisena samentumana joka vähitellen leviää koko linssin alueelle aiheuttaen koiran silmän sokeutumisen. Kaihi saattaa olla koiralla myös sekundäärisenä jonkin muun ongelman seurauksena esim. silmätulehdus, PRA, glaukooma, sokeritauti, trauma jne. Trauman kohdalla kaihi saattaa kehittyä vasta useita vuosia esim. silmän pistohaavan jälkeen. Perinnöllistä kaihia on monta eri tyyppiä. Springereissä tavallisin lienee nuorilla tai keski-ikäisillä koirilla tavattu kaihi. Perinnöllisen kaihin tunnusmerkkejä ovat rodulle ominainen paikka silmän linssissä, esiintyminen molemmissa silmissä ja eteneminen suunnilleen samaa tahtia molemmissa silmissä jatkuvasti. Kaihin periytymismekanismi tunnetaan vasta joillain koiraroduilla. Olisikin tärkeää antaa verinäyte geenitutkimukseen sairaalta koiralta, sen vanhemmilta, sisaruksilta ja mahdollisilta jälkeläisiltä. Sairaita koiria ei tule käyttää jalostukseen.

PHTVL/PHPV= SIKIÖAIKAISEN VERISUONIJÄÄNTEEN AIHEUTTAMA SILMÄN KEHITYSHÄIRIÖ Lievässä muodossa ei vaikuta koiran näkökykyyn, mutta vakavimmat muodot aiheuttavat kataraktan kehittymisen riskin.

VERKKOKALVON SAIRAUKSIA

RD = RETINAN DYSPLASIA = VERKKOKALVON KEHITYSHÄIRIÖ
Synnynnäinen verkkokalvon vajaakehitys, jossa on eri asteita. Verkkokalvolla saattaa olla vain yksi tai muutamia poimuja, jolloin vika ei juurikaan vaikuta koiran näkökykyyn tai vaikeana tapauksena johtaa verkkokalvon irtoamiseen ja siten sokeutumiseen. RD muutokset voidaan havaita silmätutkimuksessa jo pennuilla. Monella rodulla lieviä asteita (1-3 poimua) voidaan käyttää jalostukseen. Molempien springerirotujen toimintaohjeen mukaan sairaita koiria ei saa käyttää jalostukseen.

PRA = ETENEVÄ VERKKOKALVON SURKASTUMA 
Kyseessä on ryhmä sairauksia, jotka ovat eri geenien aiheuttamia. PRA:ta on montaa tyyppiä, eri rotujen PRA:t ovat erilaisia ja jopa samassa rodussa voi olla useita eri muotoja. PRA on löydetty yli 100 rodulla ja näistä ainakin 22:lla mutaatio on voitu paikallistaa. Se voi esiintyä millä tahansa rodulla. Yleisin periytymismekanismi on autosomaalinen resessiivinen. Kliinisten oireiden ilmenemisikä ja eteneminen vaihtelevat liittyen PRA-muodon syntymekanismiin. Hyvin nuorella koiralla esiintyvä PRA:n muoto liittyy vääränlaiseen näköhermosolujen kehitykseen. Myöhemmällä iällä alkavassa PRA:ssa sen sijaan näköhermosolut kehittyvät normaalisti, mutta alkavat rappeutua. Useimmissa PRA:n muodoissa koira muuttuu ensin hämärässä epävarmaksi ja pelokkaaksi. Tämä johtuu hämäränäössä tärkeiden verkkokalvon sauvasolujen surkastumisesta. Myöhemmin koira sokeutuu kokonaan verkkokalvon tappisolujen surkastuessa. Silmäterä on laaja ja silmänpohjan lisääntynyt heijaste näkyy erityisen selvästi valon kohdistuessa laajentuneeseen mustuaiseen. PRA:han ei ole hoitoa, mutta tutussa ympäristössä sokeakin koira voi pärjätä erittäin hyvin. Kokeellisesti koirille on käytetty geeniterapiaa näköhermosolujen perinnöllisessä sairaudessa, jossa periyttävä geeni on tunnettu. Diagnoosi tehdään yleensä silmänpohjan oftalmoskooppisessa tutkimuksessa. Verkkokalvon sähköisessä tutkimuksessa (ERG) voidaan havaita muutoksia näköhermosoluissa jo ennen oftalmoskooppisessa tutkimuksessa nähtäviä selviä verkkokalvon rappeutumamuutoksia. (ELL Päivi Vanhapelto ja ELL Anu Lappalainen) Englanninspringereillä on geenitesti yhdelle PRA:n muodolle (CORD 1) ja maassamme onkin lähes kaikki jalostukseen käytettävät yksilöt testattu tämän PRA:n tyypin varalta. PRA-sairaita yksilöitä ei kummassakaan rodussa saa käyttää jalostukseen. Englanninspringerien jalostuksen toimintaohjeen mukaan: Kummallakaan vanhemmista ei ole kahden polven sukutaulussa molemmin puolin tunnettua PRA-kantajaa. Yhdistelmässä ei linjata tunnettuun/tunnettuihin PRA-kantajaan/kantajiin kolmen polven sukutaulussa (PRA-kantajilla ei tarkoiteta GPRA cord1 DNA-testattuja vaan PRA-kantajia, jotka koirille tai niiden sukulaisille tehtyjen kliinisten tutkimusten perusteella voidaan katsoa PRA-kantajiksi). Lisäksi sanotaan: Vähintään toinen vanhemmista on GPRA cord1 vapaa (ei kantaja) DNA-määritysten perusteella.

MUITA SILMÄSAIRAUKSIA

GLAUKOOMA = SILMÄNPAINETAUTI 
Silmänpaineen nousu on yhteydessä silmän nesteenpoistojärjestelmän synnynnäiseen epämuodostumaan. Tällöin lieväkin tulehdus voi aikaansaada silmän paineen nousun. Silmänpaineen lisääntymisen huomaa silmän suurenemisesta, ärsytyksestä, punoituksesta ja sarveiskalvon samentumisesta. Mikäli silmänpaine nousee äkillisesti, verkkokalvo voi tuhoutua muutamassa tunnissa. Koira on saatava pikaisesti hoitoon. Glaukooma on erittäin kivulias koiralle. Sairaita yksilöitä ei saa käyttää jalostukseen.

Vaikka springerien lonkkakuvaus ja silmätutkimus on pakollista roduilla olevan PEVISA-ohjelman mukaan, ne eivät suinkaan ole niitä sairauksia ja vikoja jotka eniten haittaavat koiria. Palataan näihin enemmän haittaaviin sairauksiin seuraavassa numerossa.

Marja-Liisa Kotiranta
Kennel Sweetie-pie